21. tammikuuta 2013

Virkaanastujaisia

Rosa Parks syntyi Alabamassa helmikuussa 1913 ja on nykyään tunnettu joulukuussa 1955 tapahtuneesta pidätyksestä, kun hän kieltäytyi antamasta paikkaansa bussissa valkoiselle miehelle Montgomeryssä, Alabamassa. Hänet pidätettiin tuolloin ja tuomittiin häiriökäyttäytymisestä. Kun Parks valitti tuomiosta, Yhdysvaltain korkein oikeus viimein teki tuomion, joka julisti busseissa tapahtuvan rotuerottelun perustuslain vastaiseksi.

Martin Luther King käytti Parksin saamaa tuomiota nostaakseen vuoden mittaisen bussiboikotin Montgomeryssä. King päätteli että järjestäytynyt, väkivallaton kansalaistottelemattomuus eteläistä rotuerottelua vastaan keräisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja äänioikeuden tavoitteluun.

Martin Luther Kingin Lincolnin muistomerkillä elokuussa 1963 pitämä historiallinen puhe, jossa hän esittää toiveensa mustan ja valkoisen väestön välillä vallitsevasta rauhasta ja tasa-arvosta ennakoi Yhdysvaltain lakiin lisättäviä kansalaisoikeuslakia (Civil Rights Act) vuonna 1964 ja äänioikeuslakia (Voting Rights Act) vuonna 1965.

Barack Obama syntyi Havaijilla vuonna 1961. Muistelmissaan 'Dreams from my father' Obama kuvailee, millaista oli kasvaa äidin valkoihoisessa ja keskiluokkaisessa perheessä. Hänen tietonsa kenialaisesta isästä olivat peräisin tarinoista ja valokuvista. ”Sitä, että isäni ei näyttänyt yhtään siltä, mitä oli ympärilläni, että hän oli musta kuin piki ja äitini valkoinen kuin maito, en koskaan ymmärtänyt.”

Obaman puheiden kantavana linjana on viime päivinä ollut se, että hän ei halua jakaa kansaansa punaisiin tai sinisiin osavaltioihin, tai afrikkalais-amerikkalaisiin ja valkoisiin kansalaisiin. Hän toivoo kaikkien amerikkalaisten kertovan kotimaansa olevan United States of America - ihonväriin, poliittiseen suuntautumiseen tai muihin ulkoisiin seikkoihin puuttumatta.

"Rosa sat so Martin could walk. Martin walked so Obama could run. Obama ran so children could fly."

~  *   ~   *
Katsoin Obaman virkaanastujaisia tällä kertaa kotisoffalla, kotikaupungissani. Aiiika kaukaiselta tuntuu elämäni neljä vuotta sitten. Täytyy myöntää, että virkaanastujaisseremoniaa oli melko lailla helpompi seurata sisätiloissa, televisiosta. Mutta jotenkin niissä ympäröivässä 1,8 miljoonassa ihmisessä oli silloin viimeksi Se Jokin.

2 kommenttia:

  1. Vaikka oonkin nuoresta iästäni huolimatta semmottinen kyyninen pakana (meni muuten aikamoisella kauhalla toi liiotteluksi, mut menkööt), niin kyllä silti vaan "God sees no color" on lausahdus, joka iskee joka kerta! Varsinkin sen jälkeen kun se oli Christina Aguileran eli Xtinan t-paitaan printattuna! Kyllä näin on!

    P.s. Kaikilla on joku kaamea tauti, täälläkin alkaa jo siilit hiipimään kurkkuun... Paranemisia <3

    VastaaPoista
  2. Joo. Mä liikutun edelleen kyyneliin (kyllä, testasin eilen. Taas.) siitä Obamien/-maiden (miten tuo monikon genetiivi oikein taipuu? Obamas') ekasta tanssista presidenttiparina. Vuonna '09 siis. Beyonce veti 'At last' -biisin sellaisella tunteella, että hui hai.

    Tsekkaa juutuubista, josset usko. Ja ota nessut jo valmiiksi...

    VastaaPoista

Ihana olet, mielipiteinesikin.