Muutosvastarintaa

Olen tilannut Hesaria aina siitä saakka, kun muutin muualle opiskelemaan. Tai no, rehellisyyden nimissä tilaajana olen kyllä toiminut itse - mutta laskujen maksu on onnekkaasti suunnilleen aina ollut ulkoistettuna jollekin toiselle. [Downshiftaamisen alun myötä Hesarin lasku (vuokran lisäksi - muutin Sörnäisistä 600 kilometriä pohjoisempaan) oli itse asiassa ainoa, joka laski samassa suhteessa tulojen kanssa. Ystävällinen asiakaspalvelija muutti tilaukseni opiskelijamuotoon, sen kummemmin mukisematta.]

Nykyään yleisen ekologisuuden (ja laiskuuden -- paperikeräykseen menee muutenkin niin järjettömästi tavaraa) vuoksi tilaan paperilehteä enää viikonloppuisin. Mikä on itse asiassa ollut ihan supertoimiva järjestely - kun noin 12-vuotiaiden Kalliossa asuvien toimittajien pilaama NYT-liite ja oiva Kuukautisliite kuitenkin kuuluvat tuohonkin tilausjärjestelyyn.

Ja tällä lyhyttäkin lyhyemmällä aasinsillalla päästään siis siihen, että sain uudistetun tabloid-kokoisen Hesarin ensimmäistä kertaa käteeni vasta tänään. Voi sitä hämmennystä.

Mä ilmeisesti kuulun sitten kuitenkin muutosvastarintaliikkeeseen, vaikka toisin luulin. Uutta Hesaria lukiessa ei ollut lavat tai olkapäät koetuksella, eikä eri osat turhauttavasti rutisseet lattialle. Suunnilleen yhdellä vilkaisulla sai käsityksen kunkin aukeaman artikkeleista, eikä lukuhommiin keittiön pöydälle ollut enää ollenkaan ikävä.

Mutta silti. Fiilis oli läpilukemisen jälkeen semisti halju - lehti lähestulkoon loppui kesken. Enkä oikein saanut kiinni siitä, että olinko lukemassa aikakauslehteä, iltapäivälehden viikkoliitettä vai oikeaa sanomalehteä. Lisäksi lopusta puuttuneet televisio-ohjelmat hämmensivät entisestään lukijaa: puuttuuko multa nyt se D-osa, vai mitä helvettiä täällä tapahtuu..

Tottuuhan sitä monenlaiseen muutokseen ihmiset, niin myös varmasti tähänkin. Jotenkin vaan jäi sellainen fiilis, että tekstarisukupolvea silmälläpitäenkö tätä uudistusta tehtiin: napsautetaan kivasti löysät pois sekä paperista että itse uutisjutuista. Riittää kansalle vähempikin sisältö, ja lyhyemmät jutut. Etenkin, kun säilytetään kuitenkin se olennaisin sarjakuvat -ja hinta!- entisellään.

[Ja joo: kehitys kehittyy. Oikeassa olet. Paljon kätevämpi on esimerkiksi soittaa lempibiisejä Spotifystä kuin kelata lyijykynällä c-kasettia eessuntaas, siihen oikeaan kohtaan. Toivottavasti tää tabloiduudistus tuo mukanaan uutta sisältöä ja paljon positiivista - eikä ole vain muutosta muutoksen tähden. Sitä tässä maailmassa on mielestäni jo tällaisenaankin ihan tarpeeksi.]