Valoa, valoa!

Riittämättömyyden tunne, omien elämänvalintojen kyseenalaistaminen, turhautuminen itsestään riippumattomiin asioihin - sekä säännöllisen täydelliset ilonturskahdukset lienevät kaikkien meidän nuorten (öö..nuorehkojen..hmmm..kolmevitosten) aikuisten helmasynti.

Paluumuutostani pohjoiseen, kotikaupunkiini josta lähdin opiskelemaan vuosituhannen päätteeksi, on kulunut nyt koko lailla 15 kuukautta. Toimistotyöläisen, office-ohjelmien ja erinäisten palavereiden täyttämä elämä vaihtui kippikattiloiden sielunelämän ihmettelyyn, ja jatkuvaan uuden oppimiseen. Sekä epävarmuuden sietämiseen - kohtuullisen ärsyttävää on entisenä oman alansa asiantuntijana, ja lähes vuosikymmenen työkokemuksen jälkeen, olla koko ajan varpaillaan siitä, että mitä multa tänään oikein halutaan. Kurkun voi pilkkoa tusinalla eri tavalla, ja kastikkeitakin olisi oma vaikka vuoden jokaiselle päivälle.

Uuden vuoden, valon vuoden, lupauksiin kuuluu kohdaltani

..levollisen läsnäolon harjoittelua. Olen tässä, nyt. [Ja seuraavaksi jossain muualla. Mutta juuri nyt, juuri tässä.]

....tavoitteellisempi hyvä olo. Kerran viikossa pikku-ukon kanssa uimaan. Kahdesti viikossa yksin. Ulkoilemaan seuraksi kelpaa niin iPod kuin rakas ystäväkin. [Kunhan tämä sitkas flunssa väistyy.]

......seuraavien uraliikkujen tietoisempi suunnittelu. Kokkiharkkaus on ehtoopuolella (eli valmistuminen häämöttää), ja muutaman kuukauden kuluttua pitäisi ihan oikeasti linjata, että mihin elämä tätä täti-ihmistä seuraavaksi vie. Takaisin vakituiseen työsuhteeseen, näyttöpäätteiden ja kokousviinereiden maailmaan, siihen tutumpaan. Ja turvalliseen. Vai kohti kulinaarisia seikkailuita, ylä- ja alamäkiä. Pätkätöitä, epävarmuutta, uuden oppimista, uutta menestyksekästäkin työuraa..?

....kulttuurikerhon kuukausitapaamisista kiinnipitäminen. Ihminen tarvitsee ympärilleen pilkahduksen musiikkia, elokuvaa, huumoria - tai loiskahduksen viiniä.

..ja viimeiseksi: puhelu ystävälle jonnekin kolkkaan maailmaa, Suomea tai Oulua, ainakin kerran viikossa.

Elämältä kuitenkin saa ainoastaan sen, mitä siltä uskaltaa pyytää. Siksipä siis tämä uusi tarinatupa tälle allekirjoittaneelle. Tervetuloa mukaan.