Naisten vuoro

Uimahallin naisten sauna on päiväsaikaan ihan käsittämättömän armollinen paikka. Lauteilla istuvat vieri vieressä kaiken ikäiset ja muotoiset naiset, minnekään kiirehtimättä. Ei tarvitse olla mitään, eikä kenellekään. Löylykauhaa käyttelevä mummo muistaa kysyä lupaa paahtavan löylyn lisäämiseen noin joka toisella kerralla. Puhutaan hiljaisella äänellä paikalla olevien ja muualla elävien asiat, kuulumiset ja sairaudet. Muistellaan uimahallien saapumista Ouluun vuonna 1953, ja sitä miltä pikkuflikkana tuntui tuolloin uimispuuhat. Heitetään lisää löylyä, joka aivan kuin keräisi vauhtia kiertäessään saunan.

Pienellä sinisilmäisellä tytöllä on aivan yhtä kiire uimaan kuin aina aiemminkin. Ei millään malttaisi lämmitellä löylyissä. Samaa tuskailee suklaisella ihonvärillään joukosta erottuva pieni poikakin. Laudeliinaa hilataan aina vaan alemmalle ja alemmalle portaalle, kunnes äiti vihdoin armahtaa lapsukaiset ja päästää heidät pulikoimaan.

Uimisesta - ja elämästä - rasittuneita kankkuja venytetään ja ravistellaan. Tuskaillaan syksyn sadetta, tai ihastellaan aurinkoista päivää. Ja heitetään lisää löylyä.

Pitkällä raskaana oleva nainen kertoo vierustoverilleen vauvan innostuvan uimisen jälkeisestä lämpimästä, ja miettii tulevaa äitiyttään. Juttukumppanin omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, kuuluvat asuvan jossain Rysselin tienoilla. Mutta yhteys lapsenlapsiin on kuitenkin säilynyt, juuri vasta palasivat kesälomiltaan takaisin kotiin Keski-Eurooppaan.

Ei lasketa mahamakkaroita, ei tuskailla selluliittia tai raskausarpia. Teini-ikäinen tyttöparvi kiiruhtaa suoraan altaaseen pyyhkeiden takana piilotellen, muut kulkevat yhteisissä tiloissa pää ylväästi pystyssä ja hymyssä suin, vaikka maan vetovoima on vuosien aikana jo tehtävänsä tehnytkin.

Jotenkin toivoisin BB-marioille ja muille omakuvansa kanssa taisteleville mahdollisuutta päästä todistamaan sitä, mitä vuodet tekevät meille kaikille. Elämä ei ole Hymyn maksamissa silkkareissa tai glamörööseissä töröhuulissa. Lasvegaseista ja kosmopoliittisista jetseteistä nyt puhumattakaan. Elämän koko kaari kaikkine väreineen ja muotoineen mahtuu naisten saunavuoroon. Sekä uinnin jälkeen nenässä poreilevaan ananaslimuun.

~    *     ~
Tämä teksti oli aikanaan mulle merkityksellinen. Lantion sijoiltaanmenon jälkeen alkoi vihdoin lähes 5 kk kestänyt selkäkipu hellittää - kiitos todella, todella pätevän OMT-fyssarin ja säännöllisen vesijumpan. Uimahallin saunassa on edelleen Sitä Jotain.