Pari sanaa muutosta

Olen blogannut entisestä elämästäni pitkästi yli viisi vuotta. Välillä enemmän, toisinaan vähemmän. Useimmiten kuitenkin hajatelmieni järkevyyttä ja merkityksellisyyttä kyseenalaistaen: mitä väliä yhden meikämannen riipustuksilla tästä todellisuudesta ihan oikeasti muka on? Pitäisi vaan soitella ystäville enemmän, ja stalkata niitä netissä vähemmän.

[Näitä somettumisen (mikä jeesuksen termi tuokaan nyt taas on) mukanaantuomia lieveilmiöitä: ei tarvitse kysellä kenenkään kuulumisia muka-rasittavien puhelinkeskusteluiden aikana, kun voi tuudittautua siihen uskoon, että pelkästään Naamakirjassa kerrotun perusteella pysyy ajantasalla siitä, missä mennään. Ja silti väitän, että lähestulkoon kerran kuukaudessa putkahtaa newsfeediin kuva uudesta, kurttuisesta maailmalaisesta, jonka joku ystävistäni (hoo, siinäpä toinen termi, joka somettumisen aika on myös tuhonnut läpikotaisin -- mää ja mun 350 lähintä ystäväänipä hyvinkin) on hautonut maailmaan. Täysin tietämättäni.]

Asiaan. Bloggaukselleni oli oikeasti tilaa ja tarvetta ollessani työkomennuksella Yhdysvalloissa: tuolloin oli kivaa ja kätevää, että tuttavat ja kylänmiehet saivat jakaa kokemuksiani lähes reaaliajassa - ja jonkinlainen yhteys tuon kovinkin poikkeuksellisen elämänjaksoni aikana säilyi tänne pohjolan perukoillekin. Toki kritiikkinä voitaneen edelleen pitää sitä, että bloggaajan kyllä voi kuvitella ja olettaa raportoivan mm. omien varpaankynsiensä kasvusta ja värityksestä, mutta ulkomailla asuvan näkökulmasta tämänkaltainen viestintä oli aikanaan kovin yksipuolista..

'Mutta kun ei mulle koskaan täällä tapahdu mitään' oli ehkä se tavallisin vastaus kurmootuksilleni aiheen tiimoilta. No shit, Sherlock. Ei mullekaan tapahdu mitään. Ja silti noin kolmen ihmisen mielestä niitä mun elämäni mitääntapahtumattomuuksia oli ihan kiva lukea netissä.

Joka tapauksessa. Blogistin urani tuli luonnolliseen päätökseen Suomeen-paluuni myötä. Enää ei ollut tarpeen raportoida jenkkien edesottamuksista hallinnollisessa pääkaupungissaan. Tai meikämannen sopeutumiskäyrästä uudessa kulttuurissa. Edes allekirjoittaneen kohtalaisen yllättävä paluumuutto Helsingistä kotikonnuille (joka luonnollisesti kävi ilmi noin 99% kavereistani nimenomaan Naamakirjassa) ei poistanut blogiummetusta -- pelkäsin, etten osaa asetella sanojani elämänmuutoksesta (joka johtui ensisijaisesti itsestäni riippumattomista syistä - ja toissijaisesti hyvinkin paljon itsestäni riippuvista syistä) oikein. Siis niin, ettei kukaan läheisistäni ymmärtäisi ajatuksiani väärin -kun en niitä itsekään aina ihan ymmärrä- ja toisekseen, ettei hajanaisia hurinoitani tai mitään sanomaani voitaisi käyttää minua vastaan, ammatillisesti. Kuinka aikuismaista.

Mutta, tässä sitä ollaan. Valon vuosi 2013 tulee tuomaan mukanaan semminkin perustavanlaatuisia muutoksia [uskokaa huviksenne, molen meedio.], että ihan oman mielenterveytenikin puolesta, ja yleisen sosiaalipornon tähden on varmasti ihan kiva kirjoitella juuri niitä hajatelmiaan jonnekin ylös.

Kommentoida saa. Sekä naamatusten että täällä blogosfäärissä. Ja kiva, että juur sinä olet juur siinä, just nyt.

[Niin. Alunperin ajatuksenani oli siis selvittää muutto uuteen domainiin. Miksi ei olisi voinut jatkaa vanhassa, tutussa, helmikuusta 2006 hyvin palvelleessa vanhassa blogissa..? Vastaus on yksiselitteinen: yritän tässäkin ehkä tehdä eroa entisen ja nykyisen elämäni välillä. Minut tuntevat toki tuntevat meikämannen aina samasta vanhasta yhteydestä: 'koulukaverit' tai 'kirjapiiri' tai 'kylteriaktiivit' tai 'nuorisolaisjärjestöläiset'. Mä olen kuitenkin opettelemassa nyt myös ihan uutta minää - ja tähän hetkeen tämä muutto tuntui järjellisimmältä ratkaisulta. Suatanpa jossain välissä linkittää blogit keskenään, jos viitsin. Mutta nyt mennään näillä. Joo.]

[[Niin ja vielä disclaimer: mä olen henkilö, joka entisessä elämässään osasi (ja rakasti!) myös kirjoittaa. Näiden kahden postauksen perusteella tää blogosfääriin palaaminen on tässäkin mielessä hyvä juttu. Jumalaare, että pitää editoida pitkään ja hartaasti tätänykyä -- mun sisäinen pilkunnus*ija on selvästikin jäänyt varhaiseläkkeelle..tai se downshiftaa jossain amati koulussa.]]