Ollaan jo useampi viikko suunniteltu opiskelukavereiden kanssa heidän excursiotaan pohjoiseen kotikaupunkiini. Kyseessä on siis ystäviä vuosikymmenen takaa ja juuremme juontavat nimenomaan tuuliseen yliopistokaupunkiimme, missä valkkaripullo maksoi aina maksimissaan 6 euroa, ja lähestulkoon kaikkiin kapakoihin löytyi ainakin yksi naamavippi. Opiskelijakämpät oli sisustettu lastulevyllä ja äitin vanhoilla verhoilla (no, mulla nyt ainakin), mutta kukaan ei yleensä ollut köyhä tahi kipeä. Ainakaan
[Sittemmin toki kaikki
Koomisintahan tässä reissussa on tällä viikolla ollut oma angstaamiseni aiheen suhteen: sain ahdisteltua illan verran kotiani, ja sitä ettei tällä opiskelijabudjetilla ole juuri mitään ylimääräisiä hankintoja tehty. Opiskeluvuosista karttunut on lähinnä keittokirjahylly, mutta Vepsäläisen sohvia, Boknäsin kirjahyllyjä tai Artekin lamppuja täältä on ihan turha etsiä. Yksiö mikä yksiö mikä yksiö.
Suunnittelin tovin jopa lavastavani kotini lainatavaroilla: äiteen kaapeista pari antiikkista Toikan pulua, ja muutama vuosikymmen Arabian Kalevala-vuosilautasia. Tulisi katsokaas
Tulin sitten kuitenkin järkiini. Siskon kanssa juteltiin, että onhan sitä kiva
Parhautta silti. Sekä genetiikka että ystävien kyläluutuus. Varmasti hyvin levätty perjantain ja maanantain välinen yö luvassa, that much I know.
**) Eräs vanhempi (kovin ihana, mutta silti hassu) naisihminen häpeää mm. kaikkea. Tai ainakin tältä elämänsä ulospäin usein vaikuttaa - ja mikä jännittävintä, niin useimmiten ulkopuolisen on hyvin vaikea kuvitella nolosteluun johtavia syitä. Tästä oiva esimerkki on viime joululta: meillä oli Tapanina jo perinteeksi muodostunut suvun lounas, johon myös ko. henkilö on jo vuosikaudet ollut kutsuttuna. Äitini raportoi joulunalusviikolla keskustelustaan Tapanin-lounaaseen liittyen: kuulemma on ensinnäkin noloa, että vuodesta toiseen meiltä tulee kutsu kyseiseen ruokaspektaakkeliin. Toisekseen noloa on se, että paikalla on niin monta ihmistä (parisenkymmentä on nuppiluku) - ja tästä johtuen Tapanina meidän ruokapöytä jatkuu olohuoneeseen. Olohuoneeseen, for goodness' sake. [Heillä itselläänhän toki on myös antiikkinen juhlapöytä olohuoneessa - mikä kuitenkin on ilmiselvästä Täysin Eri Asia.
***) Eli lasken sitten ystävieni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana olet, mielipiteinesikin.